Downshiftaamista vai upgreidausta?

Pyrin aina tuomaan valmennukseeni ja toimintaani yhden uuden asian jokaiselle kaudelle. Jotain, mikä tekee toiminnastani parempaa, tehokkaampaa ja innostavampaa. Näin pyrin motivoimaan sekä itseäni että urheilijoitani. Pitämään yllä sitä liekkiä, joka saa meidät kaikki liikkeelle. Tähän syksyyn tein omalla mittapuullanikin suuren uudistuksen. Downshiftauksen. No, kaikessa rehellisyydessä eihän tuo pidä täysin paikkaansa. Olen kaukana elämän leppoistamisesta tai yksinkertaistamisesta, jos ei oteta lukuun asunnon vaihtumista 20m2 huoneeseen minimalistisella kalustuksella.

Päinvastoin. Tein elämästäni haastavampaa, monimutkaisempaa ja huomattavasti pelottavampaa. Aloitin päätoimisen opiskelun. Olen aina mieltänyt oman pääni sisällä olevat rajat rikottaviksi. Itseään pitää haastaa ja kyseenalaistaa. Seistä jyrkänteen alla tai reunalla, katsoa valitsemaansa suuntaan ja kysyä itseltään: Uskallanko ja haluanko?

Ihmisillä on tapana urautua ja sopeutua. Mitä ilmaisua haluaakaan käyttää. Näin käy kaikille ajan kanssa. Sitä ei vain huomaa, ennen kuin niin on käynyt, jos vielä silloinkaan. Halusin tietoa lisää, kaipasin kehittymistä, uusia ideoita tai kenties vain pyristellä vastaan keski-ikäistymistä. Ehkä kaikkea tuota, mutta pääasia mielestäni on, että uskalsin downshiftata. Siksi sitä olen päättänyt kutsua.

Ensimmäiset kaksi viikkoa opiskeluitani lähestyy loppuaan. Olen jo joutunut myöntämään itselleni, että muutos on valtava. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, uudet normit. Auto on vaihtunut pyörään, luistimet vaihtuneet lenkkareihin. Harva asia on pysynyt samana. Muuntaudun opettajasta oppilaaksi. Adaptoidun. Tunnen väsymystä, mutta myös suunnatonta iloa. Nautintoa uusista ja yllättävistä ajatuksista.

Yksi mikä ei ole vaihtunut, on ajatus taitoluistelusta ja urheilusta. Superkompensaatio eli harjoittelun kautta paremmaksi muuntautuminen perustuu juuri adaptoitumiseen muuttuviin olosuhteisiin. Kuinka urheilija vie kehoaan ja mieltään yli aikaisempien rajojen, jotta adaptoituminen paremmaksi voi alkaa. Tehdäänkö tätä taitoluistelussa tarpeeksi niin valmentajien kuin urheilijoiden kohdalla –  organisaatioista puhumattakaan? Varmistammeko lajin sisällä jatkuvan uudistautumisen kohti parempaa tekemistä, harjoittelua ja kirkkaampia mitaleja? Olisin valmis kyseenalaistamaan tätä asiaa, mutta siksi olenkin täällä koirankopissa kirjoittamassa blogiani. Luomassa itseäni uudelleen. Hakemassa tietotaitoa niin elämään kuin urheiluun. Uhrauksiako? Mahdollisesti, mutta minä kutsun sitä edelleen downshiftaamiseksi.

Tosiaan downshiftaus. Moni on kertonut, kuinka on löytänyt itsestään uusia puolia ja energiavarastoja sen myötä. Osa löytää enemmän aikaa itselleen ja perheelleen, kun poistaa asunnostaan television ja turhat tavarat. Onko tuo tosiaan ”alaspäinsiirtymistä” vai itsensä uudistamista yhä parempaan suuntaan?

Minä päätin löytää itseni jyrkänteen alta. Katsoa ylöspäin. Kaikkia niitä kielekkeitä, joista tulisi selviytyä. Olen lähtenyt jo kapuamaan ylöspäin, mutta matkaa on riittämiin. Tiedän, että valintani ovat olleet oikeita ja vaikka eivät olisikaan, niin virheet kuuluvat elämään ja urheiluun. Ne johtavat aina seuraavalle vedenjakajalle. Kun pääsen kielekkeen harjalle, niin olen melko varma, että löydän edestäni vielä uusia seinämiä. Ne kohdatessani saatan miettiä hetken reitinvalintaani, mutta johonkin siitä päädyn.

En suostu jämähtämään, koska haluan ruokkia tuota leimuavaa tulta sisälläni. En sitä, josta puhutaan joka neljäs vuosi vaan paljon henkilökohtaisempaa ja siksi vahvempaa tulta. Jotain, mistä jokaisen tulisi pitää lujasti kiinni, kun se on kerran kipinöistä syttynyt. Jos tämän onnistuu tekemään, niin uskon noiden tulien joskus kohtaavan ja siinä tulessa on taottu monta ikimuistoista hetkeä aikojen saatossa.

Toivottavasti kaikilta löytyy rohkeutta tehdä omat valintansa, eikä tyytyä kohtaloonsa. Kyseenalaistaa normeja ja varsinkin itseään sekä miettiä reittivaihtoehtoja eteenpäin. Uskaltaa nähdä muutoksen voima ja mihin se voi jokaisen viedä. Minun ajatuksissani se oli downshiftaus vallitsevasta arjesta uuteen aikaan. Jotain, joka mahdollistaa superkompensaation sisälläni kohti seuraavaa kielekettä. Mikä se sinulla on?