huhuja ja huudahduksia

Opintovapaa. Siitä olen päässyt nauttimaan menneen vuoden. Se on tutustuttanut minut uusiin ihmisiin Suomessa ja maailmalla. Luonut ajatteluani uudenlaiseksi. Opettanut suhtautumaan asioihin niin valmennuksen kuin muunkin elämän kannalta eri tavalla. Näyttänyt erilaisen todellisuuden ja arjen, johon olin jo ehtinyt tottumaan.

Olen onnellinen siitä, että minulla oli rohkeutta jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Tosin, en tiedä lopetinko sitä koskaan. Näin ainakin ulkomainen ystäväni minulle huomautti, kun kerroin hänelle opiskeluideni jatkuvan vielä vuoden verran. ”Enhän minä muuta teekään!” kuului huudahdus valtameren takaa.

Koska olen keskittynyt pääasiallisesti opiskeluun, niin näkyvyyteni urheilumaailmassa on ollut hyvin pienessä osassa. Silti omalta osaltani on ollut hienoa huomata, kuinka palveluksiani pyydetään yhä laajemmalla rintamalla niin psyykkisen valmennuksen, taitoluisteluvalmennuksen, kuntotestauksen kuin luistinhuollon osalta. Tietysti on ymmärrettävää, että puolen vuoden aikajakso Kreikassa, kesän hiljaiselo kotona sekä Jyväskylän viikoittaiset opiskelut synnyttävät erilaisia huhuja ja tarinoita. Enhän ole paikalla ja näkyvissä!

Mark Twainia vapaasti lainaten, huhut siirtymisestäni syrjään urheilumaailmasta ovat suuresti liioiteltuja.
Kuulin viimeisen viikon sisään kolmelta eri asiakkaaltani, että olen kuulemma lopettanut työskentelyn urheilun parissa. Ensimmäisen jälkeen asia nauratti. Toisella kerralla vielä hymyilytti, mutta kolmannella kerralla tuntui siltä, että nyt pitää jo katkaista huhuilta siivet. Olen siis edelleen hengissä ja keskittynyt edistämään urheilua kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Se suuri halu, joka minulla oli päivittää itseäni ja tietotaitoani vain on johtanut siihen, että vielä hetken priorisoin opiskeluni työni edelle. Tästä johtuen jouduin eilen kieltäytymään valmennustunneista aikatauluongelmien takia, mutta jo huomenna työskentelen urheilijan kanssa psyykkisen valmennuksen parissa. Saatan jopa piipahtaa Finlandia Trophyn katsomossa ja heti maanantaina minut löytää mm. teroituskoneen äärestä Myyrmäestä. Listaa voisi jatkaa, mutta tuskinpa se ketään kiinnostaisi.

Olen siis hengissä. Vahvasti mukana taitoluistelussa ja muissa urheiluun liittyvissä asioissa usealla eri tavalla. Seuraavat kuusi tuntia aion kuitenkin keskittyä miettimään eettisiä kysymyksiä urheilun parissa, joista myös olen ajatellut tehdä seuraavan blogikirjoitukseni.

Pysytään siis kuulolla ja mikäli minua ei kuulu tai näy, niin luottakaa minuun. Olen edelleen täällä.