Kaiken se kestää?

En ole ikinä pelännyt työntekoa. Ajatusmaailmani on aina perustunut ideologiaan, jossa työ tekijäänsä kiittää. Tätä oppiahan pyrin valmentajana välittämään urheilijoille: harjoitelkaa ja annatte itsellenne mahdollisuuden kehittyä. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin alkanut sekä itsessäni että muissa ihmisissä seuraamaan piirteitä ja merkkejä, jotka huutavat epätasapainosta elämässä. Näitä merkkejä voi olla useita, jokainen saattaa kertoa hieman eri asioista, mutta viestin merkitys on aina sama: kaikki ei ole hyvin.

Vuosi sitten tein päätöksen, etten ikinä halua enää joutua tilanteeseen, johon olin itseni ajanut ennen opintovapaani alkua. Menemättä yksityiskohtiin totean vain, että olin uupunut. Hoin itselleni useaan otteeseen, että jaksa vielä muutama kuukausi ja sitten kaikki muuttuu. Eihän se pitänyt paikkaansa. Tuollaiset asiat eivät muutu itsestään. Ne vaativat suunnitelmallista muutoshakuisuutta, valintoja ja itsensä johtamista monen muun asian ohella. Itsepetoksen määrällä ei vain ole tietyissä tilanteissa rajoja. Minun kohdallani tuo ajanjakso oli yksi niistä hetkistä.

Osittain oman menneisyyteni takia olen kevään aikana perehtynyt opiskeluissani niin ihmisten johtamiseen, kuin työhyvinvoinnin lisäämiseen. Uskon, että paremmalla (itsensä ja muiden) johtamisella ja vuorovaikutuksella on mahdollista päästä parempiin lopputuloksiin myös valmennuksen saralla. Yksi viimeisimmistä projekteistani oli pienimuotoisella tutkimuksella kartoittaa taitoluisteluvalmentajien jaksamista työssään. Vastauksia kerätessäni lupasin myös auki kirjoittaa tulokset, mikäli asia herättää tarpeeksi kiinnostusta valmentajien parissa. Miehen mitta taitaa ennen kaikkea olla hänen sanansa, joten siitä jos mistä kannattaa pitää kiinni.

Jotta tutkimustuloksia voi millään tavalla arvioida, tulee lukijan olla selvillä peruskäsitteistä työuupumuksen kohdalta. Siksi siis tiivis teoriaosuus vielä ennen tuloksia:

Työuupumus on seurausta yksilön voimavarojen ylittämisestä ja pitkittyneestä työstressistä. Tällaisen tilan ominaispiirteiksi luokitellaan uupumisasteinen väsymys, työn merkityksen kyseenalaistaminen ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Monella henkilöllä on raportoitu myös keskittymiskyvyn ja muistin heikkenemistä.

Tekijät, jotka vaikuttavat työuupumuksen syntyyn voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan: yksilöön (persoonallisuuden ominaisuudet ja elämäntilanne), yhteisöön (epätasa-arvoinen kohtelu, ihmisten välinen yhteistyö ei suju jne.) ja suoraan työhön (mm. epäselvät tavoitteet, eettisyys, jatkuvat muutokset) liittyviin tekijöihin.

Työuupumus ei siis ikinä ole seurausta ainoastaan yhden osa-alueen väliaikaisesta ylirasituksesta vaan pitkäkestoisen ylirasittuneisuuden tilasta kokonaisvaltaisesti katsottuna.

Taitoluisteluvalmentajat raportoivat olevansa sitoutuneita työhönsä (71%) ja vaikka noin puolet (49%) kertovat usein ”hukkuvansa töihin,” niin yöunia se ei kuitenkaan onneksi suurimmalla osalla häiritse (53%). Selkeä enemmistö kokee olevansa edelleen kiinnostunut asiakkaistaan (82%), tekevänsä arvokasta työtä (61%) ja on pystynyt vastaamaan omiin odotuksiinsa vaikutusmahdollisuuksistaan työn osalta (63%). Vaikka puolet vastaajista kokevat itsensä edelleen arvostetuksi ammatissaan, niin reilu neljännes näkee oman ammatillisen arvostuksensa laskeneen muiden silmissä viime vuosina.

Kysyttäessä taitoluisteluvalmentajilta asioita, jotka tapahtuvat usein heidän työpaikoillaan ainoastaan tervehtiminen (97%) on saanut lähes varauksettoman kannatuksen. Seuraavaksi suosituimpia asioita annetulta listalta olivat asiallinen kohtelu (68%), sovitusta kiinni pitäminen (65%), tiedon jakaminen (57%) ja ongelmien esiin nostaminen (54%). Yli puolet totesi, ettei heidän työpaikallaan ole tapana tarjota apua (51%) ja vielä suurempi osa vastaajista koki, ettei esimiehen tuki ja oikeudenmukainen kohtelu (57%) toteudu arkipäivässä. Suurin osa valmentajista oli myös sitä mieltä, etteivät ole tarkastelleet omaa toimintaansa (59%) työnteon kohdalla useinkaan.

Kysyttäessä suoraan, oletko kokenut työuupumusta, 55% taitoluisteluvalmentajista vastasi kyllä. Vastaajat kuvailivat oireiksi väsymyksen, liian suuren työkuorman, erilaisia henkisiä oireita ja vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin. Fyysisiä oireita, motivaation laskua ja univaikeuksia esiintyi kaikkia yleisesti. Myös riittämättömyyden tunne sekä motivaation lasku saivat mainintoja runsain mitoin.

Valmentajat kokivat, että työuupumusta estäviä tekijöitä löytyy neljästä eri pääkategoriasta: itsestä huolehtimisesta, vapaa-ajan merkityksen luomisesta tärkeäksi, mahdollisuudesta tuunata omaa työtään sekä vaikuttaa omalla vuorovaikutuksellaan työyhteisöön. Työyhteisön sisällä haluttiin parantaa vuorovaikutusta, löytää yhdessä tekemisen kulttuuri ja toivottiin työnantajalta ammatillista selkärankaa, kuten selkeitä työrooleja. Hajamainintoja saivat myös työntekemistä tukevat asiat, kuten työterveyspalvelut, positiivisuuden esiin nostaminen sekä esimerkiksi rekrytoinnin nopeus muuttuvissa työolosuhteissa työuupumusta ehkäisevinä tekijöinä.

Hieman hälyttävänä koin vastauksen, jonka mukaan työyhteisö ei voi millään tavalla ehkäistä työuupumuksen syntyä. Jokainen olisi siis oman onnensa seppä. Tämä ei pidä paikkaansa vaan pikemminkin päinvastoin. Työyhteisöllä ja itse työllä on aina suuri vaikutus niin työnimuun ja -hyvinvointiin, mutta käänteisesti myös työuupumukseen. Näiden kaikkien on todettu tarttuvan viruksen lailla työyhteisössä. Toisin sanoen, työntekijä heijastaa omalta osaltaan työyhteisön tilaa ja työyhteisö taas yksittäisten työntekijöiden hyvinvointia kokonaisuutena. Elämme siis symbioosissa työmme ja työyhteisön kanssa. Tärkeää on kuitenkin huomata, että työuupumus on aina subjektiivinen kokemus; synty- ja toipumisprosessi mukaan lukien.

Tutkimukseni ei ollut tarpeeksi kattava (n. 38), jotta siitä voi vetää suuria johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Silti voi hyvällä omallatunnolla todeta, että vaikuttaisi siltä, että taitoluisteluvalmentajat ovat sitoutuneita työhönsä, mutta huolestuttavan moni löytää itsestänsä työuupumuksen piirteitä. Tätä havainnointia tukee myös suorakysymys työuupumuksen kokemisesta työurallaan (55%). Tämä on huomattavasti korkeampi, mitä ihmisillä on tutkimuksissa keskimäärin havaittu (8-25% suomalaisista).

Toinen esiin nostettava asia, joka vaikuttaisi puuttuvan työn sisällä on selkeä työnjohto, joka tukisi työntekijää niin hyvinä kuin huonompina aikoina. Loisi mahdollisuuksia yhteistyölle, avun tarjoamiselle, tiedonvälitykselle kuin myös itsereflektiolle. Työnjohdon voi käsittää monella eri tavalla taylorismista aina asiantuntijaorganisaatioissa vallitsevaan jaetun johtamisen kulttuuriin. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen, mikä on millekin organisaatiolle oikea johtamiskulttuuri. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että myös työhyvinvoinnin kannalta urheilujohtaminen olisi tärkeää ottaa huomioon taitoluistelun parissa. Uskon myös, että muutos tähän suuntaan on tulevaisuudessa tulossa isoimmissa seuroissa.

Oman jaksamiseni kohdalla olen tullut siihen tulokseen, ettei valmentaja ole sen kovemmasta hiilestä tehty, kuin kukaan muukaan ihminen. Suuressa paineessa intohimolla työskentely saattaa kiteyttää valmentajan ammattitaidon ja kyvyt timanttisiksi. Pitää kuitenkin muistaa, että timanteillakin on hajoamispisteensä. Toivottavasti jokainen valmentaja tunnistaa omansa. Itsensä oppimiseen olisi varmasti hyvä saada tukea myös työnantajilta kuin kollegoilta. Jatketaan siis keskustelua, löydetään yhteisiä hymyn aiheita ja tähdätään sen voimin yhä parempaan valmennukseen.

---