Onnistumisen määritelmä

Aina silloin tällöin löydän itseni saman aiheen ääreltä: Miten mitata onnistuminen? Milloin voidaan todeta, että näin sen kuuluikin mennä? Osakeyhtiöiden kohdallahan tuo on äärimmäisen helppoa, jopa lakiin kirjattu. Voiton tuottaminen osakkeen omistajille on ainoa peruste yhtiön olemassaololle, ellei muuta ole yhtiöjärjestyksessä sovittu. Mitä tämä urheilun kohdalla tarkoittaisi? Onko olemassa yleismaailmallista vastausta urheilun saralla? Milloin urheilu itsessään jää voitolle vai onko kyseessä vain henkilökohtaisia voittoja?

Kysymys on omalla kohdallani tuottanut moniulotteisia vastauksia. Pohdintoja, joissa tietysti selitän itselleni omia epäonnistumisiani paremmiksi niin valmentajana kuin ihmisenäkin. Silti huolestuneena katson vierestä, kuinka enenemissä määrin arvostetaan ainoastaan sitä ilmiselvintä vastausta: Voittojen määrää. Ymmärrän voittojen tavoittelun ammattiurheilussa, varsinkin avoimien taitolajien kohdalla, jotka kamppailevat sarjapisteistä. Tällöin heikompi joukkuekin voi lähteä kentältä voitokkaana ja valmentaja saa edelleen pitää työpaikkansa. Tuossa tapauksessa urheilijat ovat ammattilaisia. Heitä ei kehitetä, vaan itse joukkuetta kehitetään. Mikäli olet tarpeeksi hyvä, saat pitää paikkasi joukkueen sisällä.

Taitoluistelun kohdalla voiton määritelmä itsessään tulisi määritellä uudelleen. Taitoluistelu ei pääsääntöisesti elä ammattiurheilun puolella Suomessa, vaan harraste- ja kilpaurheilun ehdoilla. Kamppailemme monien muiden lajien kanssa samoista harrastajamääristä ja ennen kaikkea tyytyväisistä asiakkaista eli lapsista ja nuorista. Otetaanko tämä taitoluistelussa huomioon ja jos, niin miten?

Taitoluistelun harrastajamäärät ovat Suomen Taitoluisteluliiton vuosikertomuksen (2017-18) mukaan nousseet vuosien 2013-18 aikana n. 1000 lisenssinhaltijalla (vastaa alle 10% nousua). Tämä kaikki on positiivista tietenkin, mutta vertailun vuoksi voimisteluliitto on kasvattanut lisenssinhaltijoita samalla aikajänteellä yli 8 000 ihmisellä (toimintakertomus 2017). En tiedä, mitä voimisteluliitto on tehnyt eri tavalla, mutta he ovat kuitenkin saaneet tuplattua lajin lisenssimäärän. Se on kunnioitettava saavutus näin lyhyellä aikajänteellä.

En peittele, ettenkö olisi huolestunut taitoluistelun nykytilasta Suomessa -ja kyllä, olen täällä Kreikassakin tietoinen juuri saavutetusta EM-mitalista. Se oli hieno saavutus koko EsJt:n tiimiltä sekä ennen kaikkea Viveca Lindforsilta. Olen huolestunut taitoluistelun maineesta, lajin mediaseksikkyydestä sekä ylipäätään kilpailukyvystä muihin lajeihin nähden.

On ollut virkistävää seurata taitoluistelua viimeiset puoli vuotta ulkopuolelta. Laji, jolla kuvittelin olevan puhtoinen imago, onkin jotain aivan muuta. En ole laskenut, mutta uskallan veikata lajilla olleen enemmän negatiivista kuin positiivista julkisuutta viimeisen vuoden aikana mediassa. Olympiavalintojen kärhämä, Kiiran urheilijaelämänkerta, autoritäärinen valmennustyyli lajin sisällä ja kehonkuvan vääristyminen ovat vain esimerkkejä, joihin itse olen törmännyt.

On totta, että lajista on uutisoitu myös positiivisesti, mutta kuinka monta positiivista palautetta täytyy olla, jotta ihmiselle jää positiivinen muistijälki? Omaan koulutukseeni nojaten ja hieman tutkimuksia soveltaen vastaan suhdeluvun olevan noin 5:1. Millään matematiikalla en ole päässyt tuollaiseen suhdelukuun taitoluistelun uutisoinnissa.

Selvyyden vuoksi totean, etten ole ylisanojen tai mielistelyiden kannattaja. On kyse sitten huippu-urheilijasta, harrasteluistelijasta tai aikuisharrastajasta, on ensiarvoisen tärkeää tarjota heille kaikille mahdollisuus elämykselliseen toimintaan. Taitoluistelua tulisi uudistaa tuotteena, jotta voimme kilpailla niin kansainvälisillä kilpakentillä kuin myös kotimaan harrastemarkkinoilla. Lyhykäisyydessään tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi, että pojille tarjottaisiin ensisijaisesti muita kuin pinkkejä treenikamoja, luistelija- ja ohjaajakoulutus tapahtuisi kannustuksen ja ilon kautta sekä seurojen välinen yhteistyö oikeasti ottaisi tuulta allensa.  Kenties todellisen voiton ja onnistumisen määritelmä taitoluistelussa pitäisikin mitata lopettaneiden luistelijoiden halukkuudella tuoda oma lapsensa lajin pariin.

 Suosittelen opintovapaan ottamista kaikille lajin parissa työskenteleville. Se on avannut ainakin omia silmiäni.