Psyykkaus pähkinänkuoressa

Psyykkinen valmennus on ottanut viimeisen vuosikymmenen aikana suuria askeleita eteenpäin Suomessa. Tieteenalana urheilupsykologiaa on kuitenkin tutkittu jo useita vuosikymmeniä. Tähän tietoperusteiseen valmennukseen on jo moni urheilija ja valmentaja saanut kosketuspintaa, mutta silti monesti keskustelun lomassa selviää, että se on säilynyt eräänlaisena mustana hevosena. Kaikki tietävät sen olemassaolosta, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa, on monelle jäänyt hämärän peittoon. Lahjahevosen suuhun ei ole joko uskallettu tai ymmärretty katsoa. Olisiko mahdollista, että tuon esiripun takaa löytyisi elintärkeä askel jokaiselle kohti laadukkaampaa harjoittelua ja elämää?

Mitä löytyy villakoiran ytimestä?

Psyykkisen valmennuksen perimmäinen tavoite on mahdollistaa urheilijan tai joukkueen optimaalinen suoriutuminen omassa urheilulajissaan. Tätä tavoitetta voi lähestyä monin tavoin, mutta lähtökohta on aina sama: Ymmärrys ja itsensä tunteminen.

Jotta voi vaikuttaa itseensä eli suoritukseensa, tulee ymmärtää omia tunteita, ajatuksia ja reaktioita sekä itseaiheutettuihin tapahtumiin, mutta myös muiden ihmisten tai asioiden tuottamiin aistikokemuksiin. Psyykkisen valmennuksen ytimestä löytyy siis henkinen kasvu ja sen tukeminen. Tietoisuuden lisääminen ja ymmärryksen kasvattaminen. Miksi urheilen? Minkälainen urheilija olen? Minkälainen ihminen olen? Minkälaiseksi haluan tulla? Miksi reagoin niin, kuin reagoin?

Henkinen valmennus käsittelee siis syviä kysymyksiä, jotka johtavat mahdollisuuteen kehittyä ihmisenä ja urheilijana. Antaa mahdollisuuden luoda jopa filosofisia näkemyksiä omalle toiminnalle. Itsensä luomista ja sanoittamista omalle itselleen - niin sitä kuvailen.

Matka sisimmästä kohti tavoitetta

Kun urheilija on selvillä itsestään ja tavoitteistaan, toiminnalla on suunta. Jotain, mitä kohti lähteä kulkemaan. Jotta matka onnistuisi määränpäähän, urheilija tarvitsee eväät ja työkalut matkan varrelle. Jotain sellaista, mikä auttaa häntä selviytymään ja jaksamaan. Taitoja käsitellä haasteet, vastata eteen tuleviin vaatimuksiin. Näitä taitoja voi olla esimerkiksi jännityksenhallinta, fokuksen löytäminen olennaiseen tai elämänhallintaan liittyvät asiat. Taitoja opetellaan, kokeillaan ja kehitetään vastaamaan jokaisen urheilijan yksilöllisiä tarpeita. Urheilija ikään kuin opettelee auttamaan itseään. Säilyttämään toimintakykynsä siinä tilanteessa, jossa sillä on eniten merkitystä. Jotta tässä voi onnistua, tulee ymmärtää itsessään tapahtuvia tunteita ja tuntemuksia sekä oppia säätelemään näiden tuntemusten vaikutusta suoritukseen vaikuttaviin asioihin.

Kuten minkä tahansa taidon kanssa, se on hyödytön, mikäli sitä ei pysty vakiinnuttamaan. Toistamaan tarvittaessa arjen pyörityksessä. Pyritään siis luomaan rutiineja ja pikkuhiljaa muokkaamaan omaa käyttäytymistä toivotunlaiseksi. Psyykkisen valmennuksen prosessi johtaa urheilijan kohdalla parhaimmillaan hallinnan tunteen lisääntymiseen. Ymmärrykseen, miksi olen tässä, miten haluan toimia ja tiedän, kuinka sen teen.

Onko se näin yksinkertaista?

Esittämäni pähkinänkuorimalli on vain yksi näkökulma psyykkisen valmennuksen mahdollisuuteen urheilun saralla. Toinen lähestymistapa voisi olla kokonaisvaltainen hyvinvointi. Jopa yksilölajien urheilijat harjoittelevat yleisesti ryhmässä. Mikäli ryhmä on tukeva, kannustava, jokaisen huomioiva ja oikealla tavalla haastava, niin tulokset ovat parempia kuin riitaisassa ryhmässä tai joukkueessa. Ryhmädynamiikan kautta, sitä parantamalla, on siis mahdollista nostaa suoritustasoa myös urheilun saralla. Tosin silloinkin puhumme monesti samoista kolmesta tasosta (ymmärryksestä, taidoista ja niiden vakiinnuttamisesta), käsittelemme niitä ainoastaan eri näkökulmasta.

Valoa pimeään

Psyykkinen valmennus on siis paljon muuta kuin pelkästään rentoutumisharjoituksia ja mindfulnessia. Se on matka sisimpään, oli kyse sitten yksilöstä tai joukkueesta. Filosofista painia omien ajatusten ja tuntemusten kautta kohti itsensä kehittämistä. Mielensä ja kehonsa hallitsemista. Oman tiensä löytämistä. Siitä on vaikea suoriutua yksinään, mutta ainoa, joka voi kulkea sen matkan on urheilija itse.

Psyykkisen valmennuksen asiantuntijaa voisikin kuvailla sananparrella valonkantaja. Joku, joka voi valaista jo olemassa olevia tienviittoja ja taitoja urheilijan sisällä näkyviksi. Mahdollistaa parhaimmat reitinvalinnat urheilijalle tuomalla käyttöön ajatuksia, metodeja ja taitoja, joilla pärjätä edessä olevalla tiellä kohti tuntematonta.

Oletko sinä varmistanut itsellesi jonkun, joka kykenee valaisemaan tietä kulkemallasi matkalla? Auttamaan sinua kohtaamaan haasteet edessäsi? Mahdollisuuksia kehittyä on monia ja psyykkinen valmennus on ehdottomasti yksi niistä.