urheilujohtaja palkataan

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta en voi olla ajattelematta taitoluistelun tulevaisuutta ja nykytilaa. Tällä kertaa en aio puuttua siihen paljon julkisuutta saaneeseen tapaan valmentaa vaan ongelmaan, joka johtaa omalta osaltaan jatkuvasti uusiin ongelmiin lajin parissa.

Puhun urheilujohtamisesta. Sitä tulisi löytyä niin valmentajilta itseltään, mutta varsinkin työnantajan ja lajiliiton puolelta. Viimeisen viikon tai kahden aikana olemme saaneet lukea, kuinka kaksi valmentajaa ovat saaneet kurinpitolautakunnalta sanktion: Toinen vuoden mittaisen kilpailukiellon, toinen varoituksen siitä, ettei ollut puuttunut toisen valmentajan toimintaan vaan sallinut sen jatkua vuosia. Viime syksynä mediassa pitkään pyöri tapaus, jossa valmentaja oli syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön valmennettaviensa kohdalla. Yhdistävä tekijä tapauksissa: taitoluistelu. Myös muiden lajien osalta on ollut uutisointia, mutta keskitytään nyt taitoluistelumaailmaan.

Kaiken varalta totean, että ylläolevan olen ymmärtänyt mediassa olleen uutisoinnin nojalla. Todella toivon, että edellä olevassa kappaleessa olisi suuri asiavirhe ja väärinkäsitys, mutta epäilen kovasti, että näin olisi. Kirjoitan tätä siis puhtaasti mediatietojen ja omien muistikuvieni varassa.

Uutisointia seuratessani olen yhä enemmän alkanut ihmettelemään, kuinka asiat on päästetty tähän pisteeseen. Kuinka monta shokeeraavaa uutista on vielä luvassa? Missä on julkisuuskuvan ja myös itse toiminnan hallinta, jota johtoportaan pitäisi johtaa ja vaalia.

Kummatkin edellä mainituista väärinkäytöksistä tulivat julkisuuteen vasta median kautta. Liiton virallinen kanta on yhtenä päivänä, että valmentaja saa jatkaa tehtävässään ja seuraavana päivänä, että johtopäätöksiä tulisi sittenkin tehdä. Perjantaina uutisoidun tiedon mukaan, kyseisen seuran hallitus on päättänyt erota, sillä seura on kokonaisuudessaan jakautunut puolesta ja vastaan päävalmentajan kohtalosta päätettäessä.

Toiminta itsessään vaikuttaa ulkopuolelta katsottuna tuuliviiriltä syysmyrskyssä, jonka sateinen ryöpytys on kestänyt lokakuulta aina tänne asti. Alati muuttuvana toimintana, josta ei löydy muuta varmuutta kuin se, ettei huomennakaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mikäli on ollut tietoinen tämän koko luokan asioista -ei viikkoja tai kuukausia, vaan reilusti yli vuoden päivät ei toiminnan tai tiedottamisen tulisi näyttää tältä.

Oman käsitykseni mukaan johtoasemassa oleville henkilöille ei makseta niinkään työntekemisestä vaan erityisesti vastuunkannosta. Siitä, että heillä on selkeä visio, mitä tulisi tehdä ja miten sinne tullaan pääsemään. Valon näyttämisestä tiellä kohti villakoiran ydintä ja sieltä takaisin kohti sovittuja tavoitteita. Olen aina ollut sitä mieltä, että jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu. Kysynkin, että kuka on se, joka kantaa vastuun taitoluistelussa kaikesta tapahtuneesta, kenellä on se visio ja keinot johdattaa laji kohti parempaa tulevaisuutta niin isommassa mittakaavassa kuin yksittäisessä seurassa?

Me valmentajat pyrimme varmasti hoitamaan omat työmme, mutta renki vaatii aina isännän. Olisiko jo aika uudistaa kulttuuria ja todeta, että tarvitsemme ammattimaista johtamista urheilussa -anteeksi, taitoluistelussa. Osa urheilusta on jo päässyt ammattimaisen urheilujohtamisen makuun ja varmistanut, että siihen myös löydetään rahoitus. Kunpa jokin tällainen laji olisi tarpeeksi lähellä, jotta esimerkkiä näkisi!

Mielestäni Suomessa taitoluistelu on polkenut paikallaan kehityksessä. Viimeisen noin 10-vuoden taitoluistelun arvokilpailujärjestelyistä on tullut n. 4,8M€ positiivinen tulos. Itselleni ei vieläkään ole täysin selkeänä, mihin nuo rahat ovat menneet tai suunniteltu käytettäväksi. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan uutisointia, mitä jalkapallo aikoo tulevalla voittopotillaan tehdä.

Minulla ei ole valmiita ratkaisumalleja olemassa oleviin ongelmiin, mutta jos yksi asia on varmaa niin se, että taitoluistelu tarvitsee muutosjohtamista. Harrastelijat ja vanhemmat eivät voi kantaa vastuuta ammattilaisten toiminnasta eikä kenenkään pidä myöskään olettaa, että heillä olisi vaadittavia taitoja toimia kyseisissä positioissa. Heitä ei voi siitä syyttää ja jossain määrin, jopa ymmärrän luisteluseuran hallituksen päätöstä erota paikaltaan. Oma henkilökohtainen ennätykseni työnantajaseuran puheenjohtajan paikan vaihtumisessa on muistaakseni neljästi kolmen vuoden aikana.

Muutos on mahdollisuus ja toisinaan välttämättömyys. Tarvitaan vahvaa näkemystä pyrkiä uuteen ja myös taitoa nähdä, mitä kyseinen ala vaatii menestyäkseen nyt ja tulevaisuudessa. Kuinka luoda jo menetetystä aihiosta kukoistava liiketoimintamalli ja pitää pyörät pyörimässä. Lauri Ratia on jo varattu, mutta hänkin varmasti aloitti ei tunnettuna johtajana joskus aikoinaan. Nyt olisi jo aika alkaa luomaan taitoluisteluun niitä persoonia, jotka pystyvät ja uskaltavat tarttua asioihin. Omaavat ammattitaitoa johtaa ja puuttua epäkohtiin. Urheilujohtajien tulisi olla tämän hetken muutosjohtajia. Ongelmana vain on, ettei taitoluistelussa ole urheilujohtajia ja siitä tämänhetkiset ongelmatkin ovat taitaneet osaltaan johtua.