Reilut kaksi vuotta sitten päätin lähteä opiskelemaan. Olin miettinyt sitä jo pidempään, mutta tuolloin päätös oli kirkastunut mielessäni selkeäksi: Opintovapaa. Tämä ajatus oli kasvanut sisälläni osaksi minua. Osa ihmisistä, jotka kuulivat aikeeni, kyseenalaistivat päätökseni. Halusivat syystä tai toisesta, että harkitsisin vielä. Miettisin päätökseni vaikutuksia kokonaisvaltaisesti talouteni, ihmissuhteiden tai vaikka työni puolesta. Näin tein, mutta tiesin jo etukäteen tehneeni päätöksen. Tuota tunnetta on vaikea kuvailla, mikäli et ole sitä kokenut. Kihelmöivä jännitys uuden edessä. Downshiftaamiseksi sitä tuolloin kutsuin.
Jälkeenpäin voin todeta olevani onnellinen päätöksestäni. Oppilasvalinta oli viimeinen koulutushaaralleni tältä erää. Olin juuri ajoissa. Tuon kahden vuoden aikana olen tutustunut lukemattomiin uusiin tuttavuuksiin, asunut eri kulttuurissa, kiivennyt helteessä lumihuippuiselle vuorelle, alkanut ymmärtämään paremmin ihmisten erilaisia näkemyksiä, asunut ensimäistä kertaa elämässäni ”opiskelijayksiössä” ja tietysti avannut mieltäni uuden edessä. Kaiken tämän keskellä haluan uskoa, että olen oppinut ymmärtämään myös itseäni paremmin. Oppinut arvostamaan uusia asioita ja kenties tavoittelemaan jotain sellaista, minkä arvoa en aikaisemmin ole nähnyt. Viime viikon torstaina teimme sopimuksen pitkäaikaisen työnantajani kanssa. Työsuhteeni päättyi kuin kirveellä leikaten. Ehdin olemaan opintovapaalta paluun jälkeen yhteensä 16 päivää töissä. Tiesin kaksi vuotta sitten olevani matkalla muutokseen, mutta en osannut silloin sanoa miltä lopputulos tulee näyttämään tai kuinka nopeasti se realisoituu. En sitä vieläkään tarkasti tiedä, mutta innostuneena olen hypännyt tähän vaunuun mukaan. Aloitan ensimmäistä kertaa elämässäni yrittäjänä urheilun parissa. Sain siitä jo maistiaisia opintovapaani aikana, kun pääsin tukemaan toiminnallani lähes kymmenen eri taitoluisteluseuran urheilijoita. Olin tuolloin innostunut asiasta ja sitä olen edelleen. On upea tunne pystyä auttamaan urheilijoita ja heidän omaa seuraa tai valmentajia ammattitaitoni kautta. Tuomaan pöydältä mahdollisesti uupuva palanen heidän käyttöönsä ja näin olla osaltani vaikuttamassa urheilijoiden ja eri seurojen kehittymiseen. Oli kyse sitten valmennuksen eri muodoista aina kuntovalmennuksesta psyykkiseen- tai lajivalmennukseen, luistimien teroituksesta kuntotestaukseen tai vaikka kilpailukoreografian luomiseen niin voitte olla varma, että saavun sovitusti paikalle hymyssä suin. Täynnä positiivista energiaa ja tunnetta, koska nautin siitä, mitä pääsen kanssanne tekemään. Tätä kirjoittaessani huomaan toistuvasti unohtuvani katsomaan puiden latvoja. Istun parvekkeella, korkealla maanpinnasta aivan latvuston tasalla. Puut elävät tuulessa. Enemmän tai vähemmän, mutta vaikuttaisi siltä, että ne löytävät aina lopulta oman paikkansa. Välillä taipuen, toisinaan voimakkaasti paikallaan seisten. Uskon, että elämän tuulet ovat kuljettanut minut juuri sinne, mihin on pitänytkin. Kihelmöivä tunne saa minut hymyilemään uuden edessä. Olen tässä.
0 Comments
Leave a Reply. |
kirjoittajaNA TOIMII:
Urheiluvalmentaja, joka kirjoittaa taitoluistelusta, urheilusta ja oman elämänsä kummallisuuksista. Archives
November 2020
Categories
All
|